IBD, yksi suurimmista hevosten terveyshaasteista: Mikrobiomitutkimuksesta apua suolistoterveydelle?

Päivitys 10.4.2023: Hevosen IBD, suolistotulehdus lyhyesti nykytiedon valossa:

• IBD:n diagnosointi on haastavaa, diagnoosi tehdään tällä hetkellä hyödyntäen useita eri tutkimusmenetelmiä ja poissulkemalla muita sairauksia ja kiputiloja.

• Tällä hetkellä kirjallisuus näkee IBD:n klassisina oireina selittämättömän laihtumisen, toistuvat ähkyt ja ripulin. Tutkijat ja eläinlääkärit ovat alkaneet myös ymmärtää sairauden vaikutusta hevosen käyttäytymiseen ja suorituskykyyn. IBD-diagnoosin saaneiden hevosten omistajille teettämässämme kyselyssä yleisimmät oireet olivat suorituskykyongelmat, vatsanseudun aristelu, käytösongelmat ja ripuli/löysä lanta.

• Tämä sairaus, jota kutsutaan tällä hetkellä hevosten IBD:ksi, on mahdollisesti joukko sairauksia, joiden vakavuus vaihtelee ruokavaliomuutoksiin vastaavista kiputiloista aina suoliston kasvainsairauksiin. Moni eläinlääkäri on sitä mieltä, että osa IBD-tapauksista sairastaisikin IBS:ää eli ärtyvän suolen oireyhtymää tämän autoimmuunisairauden sijaan.

• Koska meillä ei ole vielä tarpeeksi tietoa itse taudista, sen diagnosoinnista ja kullekin sairauden muodolle sopivasta hoidosta, on hevosia hoidettava tapauskohtaisesti kokeillen sopivia hoitomenetelmiä tiiviissä yhteistyössä asiantuntevien eläinlääkäreiden ja muiden alan ammattilaisten kanssa. Lääkkeiden osalta kortisonille on tullut myös muita vaihtoehtoja ja eliminaatiodieettiä hyödynnetään yhtenä hoitokokeiluna.

• On tärkeää, että ruuansulatuskanavastaan sairaita hevosia ymmärretään ja yritetään hoitaa parhaan mukaan, on sairaus nimeltään mikä tahansa. Maha- ja suolistokipuiset hevoset näyttävät oireilevan yleensä levossakin ja voivat olla vaarallisia käsittely- ja liikutustilanteissa.

Kirjoitettu 10.12.2021

IBD, suolistotulehdus, on tämän hetken yksi vakavimmista yleistyvistä hevosten terveyshuolista. Ensinnäkin, erityisen haastavan IBD:stä tekee se, että meillä ei ole tietoa, mistä sairaus johtuu. Siten emme voi tietää, miten voisimme ennaltaehkäistä sen syntyä. Toisekseen, ei olla vielä keksitty hoitomuotoa, jolla voitaisiin pitää tämän kroonisen sairauden oireet poissa pysyvästi. Kolmanneksi, sairaus on yleistynyt huolestuttavalla tavalla viimeisten vuosien aikana. Miksi niin ihmiset kuin eläimetkin sairastuvat yhä useammin suolistotulehduksiin? Hevosten hyvinvoinnin ja hevosurheilun tulevaisuuden kannalta on elintärkeää, että IBD:tä opitaan ymmärtämään laajemmin. Yksittäinen ihminen tuntee itsensä tällä hetkellä melko voimattomaksi tämän sairauden edessä yrittäessään auttaa hevostaan. Huolemme IBD:tä sairastavien hevosten ja niiden omistajien puolesta ajaa meitä omalta osaltamme jakamaan tietoa sairaudesta ja sen oireista. Tässä blogissa pohdimme suolistotulehduksen haastavuutta ja mahdollisia syitä, mistä sairaus voisi johtua. Kerromme, miksi ajattelemme, että mikrobiomeilla on tulevaisuudessa merkittävä rooli suolistotulehduksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tekstin loppuun olemme lisänneet oirelistan, jonka olemme koonneet tarkkaillessamme IBD:tä sairastavien hevosten käyttäytymistä.

Miksi hevoset sairastuvat IBD:hen, vaikka olemme tehneet jo paljon muutoksia luonnonmukaisemman ruokinnan ja hyvinvoinnin eteen?

(Kuvan hevoset eivät liity tekstiin.) Kuva. Sina Nummela.

Milloin kohtasimme IBD:n ensimmäistä kertaa?

Sairaudesta tuli omakohtaisempi, kun noin 15 vuotta sitten nuori hevosemme menehtyi suolistosyöpään. Hevosta yritettiin auttaa kaikin keinoin. Sitä hoidettiin muun muassa kortisonilla ja verensiirroilla, mutta lopputulemana hevonen menehtyi ähkyleikkauksessa. Leikkauksessa havaittiin kasvaimia suolistossa. Hyvin todennäköisesti tämä hevonen on sairastanut suolistotulehdusta, joka on johtanut kasvaimiin. Ensimmäisen IBD-diagnoosin sai vuonna 2015 ulkomailta samana vuonna ostettu aikuinen hevosemme. Hevosta yritettiin hoitaa kortisonilla ja antibiooteilla sekä ruokavaliosuosituksilla. Hevonen menehtyi lopulta sydänlihastulehdukseen, joka oli todennäköisesti seurausta koko elämän kestäneestä suolistotulehduksesta. Ruumiinavauksessa diagnoosi varmistui suolistotulehdukseksi. Näihin aikoihin IBD:tä pidettiin hyvin harvinaisena ja tietoisuus sairaudesta oli melko vähäistä.

Nämä ensimmäiset kokemukset IBD:stä saivat meidät pohtimaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Onko hevonen viettänyt stressaavaa elämää? Ovatko suuret väkirehuannokset syynä sairastumiselle? Onko säilöheinän syöttämisellä vaikutusta asiaan? Kun hevosen koko historia ei ole tiedossa, on helppoa jäädä pyörittelemään vastaavanlaisia kysymyksiä. Vasta, kun oma kotitallilla syntynyt kasvattimme sai IBD-diagnoosin nuorena, jouduimme väistämättä aloittamaan laajemman ajatustyön. Sairastunut hevonen oli asunut ikänsä pihatossa ja laumassa, syönyt vapaasti kuivaheinää ja ollut kesäisin laitumella. Säännöllisestä loishäädöstä oli huolehdittu, vieroitus tehtiin asteittain eikä hevonen altistunut rauhallisella kotitallilla juurikaan stressille. Hevonen sai vain välttämättömiä lisärehuja, kuten kivennäisiä ja vitamiineja. Ne syyt, jotka aiemmin ajattelimme olevan IBD:n takana, joutuivat nyt uudelleentarkastelun alle.

Kuva. Sina Nummela.

Kouluttajan työssä on tullut vastaan asiakashevosia, joilla on ollut haasteita muun muassa sisäänratsastuksen yhteydessä. Monien kohdalla selitys on löytynyt myöhemmin IBD-diagnoosista. Koska hevosen kunto ja käyttäytyminen voivat ailahdella jopa päiväkohtaisesti tämän sairauden takia, osa hevosista voi olla hyvinkin arvaamattomia. Tämä voi aiheuttaa vaaratilanteita hevosta käsitteleville ihmisille.

Oireiden ymmärtämisen ja diagnosoinnin haasteet

Koska ymmärrys IBD:stä on vielä liian vähäistä, pahimmassa tapauksessa hevonen voi joutua elämään sairauden kanssa ilman, että sen ympärillä olevilla ihmisillä on tietoa siitä. Haastavaksi sairauden tunnistamisen tekee se, että hevoset oireilevat sairautta hyvin yksilöllisesti. Joku voi olla levoton, kun toinen on väsynyt ja apaattinen. Toisaalta oireet voivat ailahdella samalla yksilöllä ääripäästä toiseen. Sairaus voi aiheuttaa hevoselle hyvin kokonaisvaltaista epämiellyttävää oloa sekä kipua.

Jotta hevosenomistaja osaisi epäillä suolistotulehdusta, vaatii oireiden tunnistaminen häneltä tarkkaavaisuutta. Sairaus voi näyttäytyä yleisolemuksessa, liikutuksessa, tallikäyttäytymisessä ja eri hoitotoimenpiteissä, kuten esimerkiksi kengityksessä. Hevonen saattaa jopa vastustella traileriin lastautumista hyvästä kouluttamisesta huolimatta. Se voi matkustaa levottomasti tai ikään kuin hievahtamatta vatsa jännittyneenä, sillä trailerissa matkustaminen aiheuttaa sille kipua.

IBD-hevosella voi ilmetä eriasteisia ongelmia esimerkiksi kengityksessä. Kuva Laura Loiva.

On hyvin tärkeää opetella tulkitsemaan hevosta mahdollisimman objektiivisesti. Olemme huomanneet, että IBD-hevonen voidaan helposti leimata sen käyttäytymisen takia vaikealuonteiseksi, esimerkiksi kovapäiseksi tai herkäksi, levottomaksi tai laiskaksi.

Diagnosoinnin haasteet

Ehkäpä suurimmaksi ongelmaksi tällä hetkellä koemme sen, että sairaus on yleistynyt nopeasti, mutta tietoisuus ja ymmärrys IBD:stä ei ole vielä tavoittanut samalla nopeudella edes kaikkia eläinlääkäreitä. Suomessa lääkärit tietävät sairauden, mutta kaikilla ei tällä hetkellä ole riittävää tietoa sairauden yleistymisestä, vakavuudesta, sen oireista ja tutkimusmenetelmistä. Olemme keskustelleet aiheesta myös ulkomaalaisten hevosalan ammattilaisten kanssa. Valitettavasti olemme huomanneet, ettei siellä eläinlääkäreilläkään ole välttämättä vielä tietoa siitä, mikä IBD ylipäätään on. Tiedämme kuitenkin ulkomailta tuotuja hevosia, jotka ovat sairastaneet IBD:tä jo Suomeen tullessaan. Näin voimme päätellä, ettei tämä ongelma ole kohdistunut vain tiettyyn maahan.

Haasteellista diagnosoinnista tekee se, että IBD:n oireet ovat niin moninaiset. Vatsaperäistä vaivaa epäiltäessä hevoselle kannattaisi tehdä kokonaisvaltainen tutkimus, jossa tähystetään mahalaukku ja ohutsuolen alkuosa sekä tehdään vatsaontelon ultraäänitutkimus ja röntgenkuvaus. Lisäksi kannattaa samalla teetättää madonmunatutkimus, allergiatestit ja laajemmin verikokeita. Näin saadaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti tietoa hevosen ruuansulatuskanavan ja myös sisäelinten tilasta. On myös tärkeää poissulkea ortopedisten vaivojen mahdollisuus.

Kuva. Laura Loiva.

Vaikka osattaisiin epäillä IBD:tä oireiden perusteella, se voi jäädä myös oikeista tutkimuksista huolimatta löytymättä, sillä hevosen suoliston tutkiminen on haastavaa sen valtavan koon vuoksi. Olemme huomanneet, että suolisto voi näyttää ultraäänitutkimuksessa normaalilta, vaikka hevosella olisi selvät suolistotulehduksen oireet. Ultraäänitutkimuksen lisäksi voidaan suolistosta ottaa biopsia eli koepala, joka otetaan hevoselta yleensä vain yhdestä kohdasta. Hevosen suolisto on noin 30 metriä pitkä, joten on ymmärrettävää, että biopsian luotettavuus ei voi olla sataprosenttinen.

Biopsian tarkoituksena on varmistaa suolistotulehdusepäilyä sekä saada lisätietoa siitä, mitä IBD:n muotoa hevonen mahdollisesti sairastaa. Omien hevostemme osalta voimme todeta, että biopsian tulos IBD:n muodosta voi poiketa ruumiinavaustuloksesta. Lisäksi olemme huomanneet, että vaikka biopsiatuloksessa olisi maininta “lievä”, ovat hevoset saattaneet olla jo arkisessa elämässään niin kipeitä, että ne on jouduttu lopettamaan.

On tärkeää, että omistaja tutkituttaa oireilevan hevosensa eläinlääkärillä, jolla on mahdollisimman kokonaisvaltainen ymmärrys ruuansulatuskanavasta ja sen sairauksista. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan olemassa sellaista tutkimusmenetelmää, jonka avulla voitaisiin selvittää täysin luotettavasti suoliston tilaa. Siksi omistajalla on suuri vastuu tulkita hevosensa tilaa käyttäytymiseen ja oireisiin pohjautuen, ja pitää myös eläinlääkäri tilanteen tasalla.

Sairauden hoidon haasteet

Lääkkeellisesti suolistotulehduksia hoidetaan yleensä kortisonilla. Yleensä hevoset vastaavat hoitoon, mutta valitettavan usein oireet palaavat ennen pitkää. Joidenkin hevosten kohdalla allergiatestien tai eliminaatiodieetin avulla muodostettu ruokavalio voi saada oireet maltillisemmaksi. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, miten hevoset vastaavat ruokavaliomuutoksiin.

Kun hevonen on saanut lääkkeellistä hoitoa, mutta oireet eivät ole täysin poistuneet tai palaavat takaisin, olemme seuraavan haasteen edessä. Hevonen saatetaan kontrollissa diagnosoida ns. “terveeksi”. Ymmärtääksemme tämä sairaus on kuitenkin krooninen sairaus, joka ei poistu hevosen kehosta, vaikka suoliston tulehdustila voidaan ainakin hetkellisesti saada rauhoittumaan.

Kuva. Antti Antila.

Meillä on suuri vastuu, kun tulkitsemme hevosen käyttäytymistä myös tässä sairauden vaiheessa. IBD-hevosten “uudelleenkouluttaminen” kipumuistiin vedoten on valitettavan yleistä. Olemme huomanneet, että kun lääkityksen avulla vatsakipu on saatu helpottamaan hetkellisesti, myös vastustelu, jännittyneisyys ja muu ei-toivottu käyttäytyminen on poistunut. Mikäli hevonen alkaa uudelleen vastustella tai se vastustelee lääkityksestä huolimatta, se on hyvin todennäköisesti kipeä. Lisäksi on otettava huomioon, että hevosella voi olla myös muita vaivoja, jotka aiheuttavat sille liikkumisvaikeuksia. Joka tapauksessa, meidän on aina pyrittävä ajattelemaan hevosen parasta mahdollisimman objektiivisesti.

Mistä IBD voi johtua?

Jotta voisimme käänteentekevästi muuttaa hevosten IBD:n ennustetta, meidän olisi laitettava todella paljon voimavaroja ensinnäkin sairauden syiden tutkimiseen, ja sitä kautta ennaltaehkäisyyn sekä uudenlaisiin hoitomuotoihin. On hyvin ymmärrettävää, että olemme ensin käyneet läpi ainoastaan ympäristön luomia altistavia tekijöitä hevoskohtaisesti. IBD:n yleistyessä meille on syntynyt tarve alkaa selvittää sairauden synnyn syitä kokonaisvaltaisemmin. Koska sairaus on yleistynyt niin hurjalla vauhdilla, olemme alkaneet pohtimaan, missä määrin suoliston tila siirtyy sukupolvelta toiselle. Nykypäivänä hevosihmiset ovat jo hyvin valveutuneita siitä, miten tarjota hevoselle mahdollisimman lajityypillistä ja hyvinvointia tukevaa elämää. Keskustelimme juuri eläinlääkärimme kanssa siitä, että varsinaisia vakavia vatsahaavoja näkee enää harvoin tämän päivän hevosilla. Miksi siis hevoset sairastuvat IBD:hen, vaikka olemme tehneet jo paljon muutoksia luonnonmukaisemman ruokinnan ja hyvinvoinnin eteen?

Ihmispuolen tutkimuksessa esitetään jo, että IBD:n syyt löytyisivät perimästä, immuunipuolustuksesta ja ympäristön altistavista tekijöistä. Hevosten osalta olemme erityisesti alkaneet pohtimaan mikrobiomin eli normaalin bakteeriston vaikutusta suolistoterveyteen. Olemme miettineet, minkälaiset asiat vaikuttavat ja ovat voineet vaikuttaa hevosyksilön mikrobiomiin? Miten emätamman suoliston tila vaikuttaa varsan mikrobiomiin? Mitä jos olemme tietämättämme vieneet kasvatuksen kautta terveydelle epäedullista mikrobiomia emätammoilta varsoille? Mitä jos suolistoterveys on ollut vaakalaudalla jo useamman sukupolven ajan, ja korjaustoimemme hevosten hyvinvoinnin eteen tapahtuvat jäljessä?

Mikrobiomit ovat olleet ihmispuolella tutkijoiden valokeilassa jo jonkin aikaa. Helsingin Yliopistossa on käynnissä erittäin mielenkiintoinen Ihmisten mikrobiomit -tutkimussarja, jonka avulla pyritään saamaan lisätietoa terveyteen vaikuttavista bakteereista, mutta myös vaikuttamaan sairauksien hoitoon ja diagnostiikkaan. He pyrkivät selvittämään myös suolistotulehduksen suhdetta normaaliin mikrobistoon ja taudinaiheuttajiin. Voit lukea tutkimussarjasta HY:n sivuilta täältä. Kyseistä artikkelia varten haastatellun Anne Salosen mukaan uutta tietoa mikrobien olemassaolosta ja niiden ominaisuuksista on verrattu jopa uuden planeetan löytymiseen. Toivottavasti tutkijat löytävät lähivuosina uraauurtavaa tietoa, jota voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää myös hevospuolella.

Kuva. Antti Antila.

Olemme jo tehneet omaa pohdintaamme siitä, mitkä eri asiat hevosen arjessa voivat vaikuttaa hevosen suolistoterveyteen. Olemme miettineet heinän ja lisärehujen vaikutusta sekä sitä, minkälaisia vaikutuksia eri heinäkasvilajeilla ja heinän erilaisilla korjaus- ja säilömismenetelmillä on? Onko syöttämämme heinä hevosen suolistolle ihanteellista esimerkiksi ravintoarvojensa ja pH:n suhteen? Saako nykyhevosen suolisto riittävästi rauhallista liikettä toimiakseen ihanteellisesti? Minkälaisia seurauksia erilaisilla väki- ja lisärehuilla sekä lääkkeillä (etenkin antibiootit, kortisoni ja loishäätölääkkeet) on mikrobiomiin? Voiko massiivinen loistartunta varsa-aikana aiheuttaa hevoselle kroonisen suolistotulehduksen? Mitä hevosen kokema stressi saa aikaan suolistossa? Ovatko yleistyneet allergiat seuraus vai syy suoliston huonontuneeseen tilaan? Kuinka paljon nämä asiat vaikuttavat tämän hetken hevosissamme ja ovatko seuraukset kulkeutuneet jo pitkään emätammoilta varsoille sukupolvien yli?

Olemme miettineet myös vasta-aineiden merkitystä yhtenä osana suolistotulehdukseen vaikuttavien tekijöiden kokonaisuutta. Miten kattavasti kasvattajat ovat tutkineet tammojen ternimaitoa? Ovatko he otattaneet varsoista verikokeet varmistaakseen, että ternimaidon vasta-aineet ovat myös imeytyneet varsaan? Olemme myös pohtineet, mikä vaikutus on ollut sillä, että ratsuksi erinäisistä syistä johtuen soveltumattomia tammoja on siirretty siitokseen. On täysin ymmärrettävää, että ihmiset haluavat tarjota tammalleen uuden tehtävän elämässään siitostammana. Kuinka monta diagnosoimatonta IBD-hevosta olemme tietämättämme siirtäneet siitokseen?

Entä voivatko jotkut oriit ja tammat kantaa IBD:hen altistavaa geeniä? Voisivatko tutkijat onnistua tulevaisuudessa löytämään geenin, joka altistaa IBD:lle ja siten välttää tällaisten yksilöiden käyttämistä jalostuksessa?

Kuva. Essi Antila.

Oireiden tunnistaminen käytännössä

Hevosenomistajina meillä on tärkeä tehtävä seurata hevostemme vointia päivittäin. Mikäli epäilemme vatsan seudun vaivaa hevosellamme, on tärkeää hyödyntää asiantuntevan sisätautilääkärin osaamista ja toisaalta myös poissulkea ortopediset vaivat niihin erikoistuneen eläinlääkärin avulla.

Olemme koonneet listan oireista, joita olemme huomioineet IBD-diagnoosin eläessään saaneista hevosista (osa näistä on ruumiinavauksessa varmistettu IBD-hevosiksi). Toisaalta on huomattava, että osalla näistä hevosista on ollut myös ortopedisia löydöksiä, jotka joko ovat seurausta IBD:stä tai siitä irrallisia.

Painotamme, että seuraavat oireet voivat liittyä yhtä lailla muihinkin sairauksiin/kiputiloihin, ja että IBD:tä sairastavat hevoset voivat oireilla hyvin eri tavoin. Eläinlääkärin tekemät kokonaisvaltaiset tutkimukset ja diagnoosit ovat avainasemassa.

HEVOSEN KEHO

• Laihtuu, menettää lihaksia

• Selvästi lihava/metabolinen

• Lihavuuskunto ailahtelee

• Vaikeuksia kehittää lihaksistoa

• Arka vatsanseutu

• Vatsakrampit

• Ähkyt

• Syömättömyys, ei juo

• Karva voi olla matta ja karhea, karvattomat kohdat, huomioita karvanvaihdon yhteydessä, karva on epäsiisti, pään alla kasvavat pidemmät kovat karvat

• Iho-oireita, kuiva, hilseilevä iho

• Kipuilme

• Silmätulehdukset, herkät, vuotavat silmät, turvotusta silmien alla

• Turvotukset koko kehossa

• Runsaasti madonmunia säännöllisestä madotuksesta huolimatta

• Hevonen on herkkä koskettamiselle, saattaa olla erityisen kipeä oikealta puolelta kehoa

TALLISSA / TARHASSA

• Apeus, flegmaattisuus, sisäänpäinkääntyneisyys

• Hapan ilme, kiukkuisuus, aggressiivisuus

• Levottomuus, ramppaaminen karsinassa ja/tai tarhassa

• Imppaaminen

• Muljaa suullaan, vääntelee kieltä kallistellen päätään

• Muutokset käyttäytymisessä

• Muutokset ruokahalussa

• Ruokinnan jälkeinen siirtyminen karsinan nurkkaan ”möllöttämään” poissaolevana

• On usein makuullaan

• Varaa painoa epänormaalisti jaloilleen, seisoo kaikki jalat vatsan alla, etujalat vatsan alla takajalat levällään, lepuuttelee usein takajalkojaan

• Pitää vatsaa ”ylhäällä” jännittyneenä

• Liiallinen haukottelu

• Katselee vatsaa, polkaisee “kiukkuisena” maahan

• Lanta löysää ja voi olla makea, voimakas tuoksu (mutta monessa sairastapauksessa lanta ollut ulkoisesti aivan normaalia)

• Ripuli

• Raskas hengitys

• Haasteet jalkojen nostamisessa, kengityksessä, hevosen kuljetukseen liittyen, kaikissa hoitotoimenpiteissä

• Nuolee tai syö maata tai seiniä, kaivaa tarhaa

• On menossa piehtaroimaan, mutta käy vain polvillaan, piehtaroi harvoin ympäri

• Oireet pahenevat muutoksista, ääriolosuhteissa (esim. helteet)

• Oireet pahenevat esim. hieronnan jälkeen tai hevonen on “hankala” käsittelyn aikana

LIIKUTUKSESSA

• Ongelmat sisäänratsastuksen yhteydessä

• Koulutus ei etene johdonmukaisesta kouluttamisesta huolimatta

• Vastustelee satulointia

• Vastustelee vyön kiristämistä (heiluttaa häntää, irvistää yms.)

• Vastustelee kentälle/ maneesiin menoa

• Vastustelee liikkumista: hidas, jarruttaa, pysähtelee, on jalan takana, on ilmapallon tuntuinen, pukittelee, säikkyilee

• Epätahtiset askeleet, passagemainen ravi

• Potkaisee sivulle

• Kaahaa, juoksee alta pois

• Liikkuu aiempaa etupainoisempana ei halua työntää takaa

• Vaikeudet siirtymisissä, vaikeudet laukannostoissa, hypähtää käynnistä raviin, usein ristilaukassa, siirtyy laukasta raviin takajalat tasajaloin

• Ei pysty liikkumaan kehon läpi

• Monessa tapauksessa oikea kierros ollut haastavampi, poikittaa, hidastaa, jopa pysähtelee, vaikeudet ottaa oikea takajalka alle

• Hevosia, joilla ongelmat ilmenee vasemmassa kierroksessa, etenkin laukkaan liittyen

• Kompuroi

• Viuhkii hännällä paljon, häntä vinossa tai tiiviisti takareisien välissä

• Kipuilme, valkuaiset näkyy, vihainen tai väsynyt katse, korvat jatkuvasti taaksepäin jännittyneenä

• Aukoo suuta, narskuttelee, vastustelee tuntumaa, hakkaa etuhampaita yhteen, työntää kieltä ulos

• Ei halua tulla tuntumalle, hakeutuu kulkemaan luotiviivan takana tai edessä, vetää ohjia pois

• Vastustelee asetusta ja taivutusta tai liikkuu pää kallistuneena

• Huomattavan useat ulostuskerrat liikutuksen aikana

• On haluton liikkumaan, mutta ulostamisen jälkeen tuntuu liikkuvan halukkaammin

• Irtojuoksuttaessa hevonen pyrkii usein vaihtamaan suuntaa, toinen kierros voi tuntua lähes mahdottomalta. Hevonen voi jarruttaa, pysähtyä, tahdittaa, potkia, pukitella näyttäen samalla tyytymättömältä tai juosta ikään kuin juoksisi itseään karkuun. Se voi hikoilla helposti tai omistajalla voi olla tunne, että hevonen ei hikoile koskaan. Toisena päivänä hevonen voi olla hidas ja “löysä”, seuraavana kaahata ja juosta kipua karkuun. Se voi näyttää irtojuoksutuksen aikana kipuilmettä (silmät, korvat, kasvot). IBD-hevosilla on usein vaikeuksia laukassa: Se voi laukata ristilaukkaa, olla haluton laukannoston yhteydessä, ampaista laukkaan tai potkaista sivulle laukkaamisen aikana.

PÄIVITYS 10.4.2023:

Teetimme IBD-diagnoosin saaneiden hevosten omistajille kyselyn, johon vastasi 360 henkilöä. Kysely löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Kun kysyttiin, minkälaisia oireita diagnoosin saaneilla hevosilla on ollut, jopa 76,6 % vastasi hevosellaan olleen suorituskykyongelmia. Muita oireita esiintyi seuraavasti:

• Vatsanseudun aristelu (67,4 %:lla hevosista)

• Käytösongelmat (61 %)

• Ripuli, löysä lanta (53,2 %)

• Apeus, flegmaattisuus (44,8 %)

• Laihtuminen (37,3 %)

• Ongelmat kengityksessä (35,9 %)

• Iho-ongelmat (30,6 %)

• Ähkyt (29,2 %)

• Ongelmat kuljetuksessa (16,4 %)

Vastaajilla oli mahdollisuus kirjoittaa muita oireita vapaaseen tekstikenttään. Näitä olivat muun muassa: Aggressiivisuus, säikkyily, kaasuuntuminen, syömättömyys, turvotukset, silmäoireet, SI-alueelle liittyvät ongelmat ja haasteet virtsaamisessa.

Vapaassa tekstikentässä omistajilla oli mahdollisuus listata liikutuksessa esiin tulevia oireita. Toistuvasti mainittiin muun muassa seuraavia oireita:

• Haluttomuus liikkua, jarruttaminen, pysähtely, potkiminen pohjeapuja vastaan, “hidas jalalle”

• Juoksee alta pois

• Säikkyminen, hermostuneisuus, liika reaktiivisuus

• Pukittelu, pystyyn hyppiminen

• Kipuilme

• Narskuttelu, pään viskominen, tuntuman vastustelu

• Aggressiivisuus taluttajaa kohtaan

• Kylkien pureminen, mahan katselu, hännän huiskiminen

• Vaikeudet laukassa

• Vaikeudet koota ja liikkua peräänannossa

• Kompurointi

• Vinous

• Hakeutuu virtsaamisasentoon

• Useat ulostamiskerrat, mahdollisesti tulee halukkaammaksi liikkua ulostamisen jälkeen, ilmavaivat

Perustamastamme Facebookin Hevosten IBD -ryhmästä, jossa hevosenomistajat voivat jakaa kokemuksiaan IBD-diagnoosin saaneista hevosistaan, voi saada vertaistukea arkeen.