Joustavuudella haastavien aikojen yli



Parhaimmillaan lajimme tuo meille valtavan suurta iloa ja onnen tunteita. Sanommekin usein hevosten olevan meille terapeutteja ja peilejä omaan itseemme. Vastavuoroisesti haluamme tarjota hevosillemme mahdollisuuden elää turvallista, tervettä ja hyvinvoivaa elämää. Hyvästä tahdostamme ja yrityksistämme huolimatta joudumme hevoselämässämme tilanteisiin, jotka aiheuttavat stressiä, huolta ja surua. Mitä enemmän opimme tunnistamaan hevosen ilmentämää epämukavaa oloa, stressiä tai kipua, sitä enemmän huolenaiheita meillä on käsiteltävänä. Suuret tunteet kumpaankin suuntaan kuuluvat väistämättä lajiimme. Haluaisimme jakaa tässä blogipostauksessa hyviä vinkkejä siihen, miten kasvattaa omaa joustavuuttaan ja miten pysyä elämässä kiinni mahdollisimman hyvin, kun kohtaamme haastavia aikoja hevoselämissämme.



Olet juuri ratsastanut elämäsi valmennuksen. Hymyilet loppupäivän kuin Hangon keksi. Suunnittelet tulevaa aurinkoisin mielin ja pohdit, että teille vain taivas on rajana. Seuraavana päivänä kävelet hevosesi luo tarhaan, ja huomaat, että se on satuttanut jalkansa, joka on pahasti turvoksissa. Tiedätte varmaan kaikki sen tunnemylläkän, joka näissä tilanteissa vyöryy hyökyaaltona kehoon? Kuinka nopeasti kaikki voi muuttuakaan?


Ratsastus on siinä mielessä erityinen laji, että harjoittelumme ja suorituksemme on pitkälti kiinni siitä, miten kumppanimme hevonen voi. Golfinpelaaja voi käydä ostamassa uuden mailan edellisen hajottua, ja viulunsoittaja löytää todennäköisesti viulun samasta paikasta ja samassa kunnossa, kuin mihin hän sen edellisen harjoittelun jälkeen jätti.


Yksi tärkeimmistä asioista lajissamme onkin hyväksyä se, että luonnollinen stressi ja epämiellyttävät tunteet kuuluvat siihen. Kun tekee sitä, mikä on itselle tärkeintä ja arvojen mukaista, kohtaa väistämättä sellaisia tunteita, jotka eivät yksinkertaisesti tunnu hyvältä. Se, miten suhtaudumme tuohon pahaan oloon, ratkaisee paljolti koetun kärsimyksen määrän. Monttuun pudottuamme, alammeko kaivaa itseämme aina vain syvemmälle vai yritämmekö keksiä keinoja päästä sieltä ylös? On erittäin hyödyllistä tarkastella omaa toimintaa stressitilanteissa. Aiheutanko itselleni enemmän hyötyä vai haittaa?



Arto Pietikäinen on kirjoittanut erinomaisesti psykologisesta joustavuudesta kirjassaan Joustava mieli. Sen avulla voi oppia tunnistamaan omaa tapaa reagoida stressiin sekä muodostaa hyödyllisiä stressinhallintakeinoja. Kirjasta saa myös vinkkejä siihen, miten vapautua murehtimisesta, univaikeuksista ja uupumuksesta. Kannattaa myös tutustua Arton muihin kirjoihin. Etenkin Joustava mieli tukena elämänkriisissä on mainio kirja surun aikana. Sen avulla voi muun muassa oppia soveltamaan myötätuntoa ja tunteiden hyväksyntää esimerkiksi menetyksestä toipumiseen.


Lukemisen lisäksi esimerkiksi tietoinen kirjoittaminen ja erilaiset meditatiiviset harjoitukset voivat auttaa rentoutumaan ja olemaan läsnä nykyhetkessä. On tärkeintä, että kokeilee rohkeasti erilaisia tapoja, jotta löytää itselleen sopivimmat menetelmät. Esimerkkinä voisi mainita Emily Fletcherin, joka on onnistunut muokkaamaan käsityksiä meditaatiosta tuomalla valoon meditaation tieteelliset hyödyt ja luonut meditaatio-ohjelman ihmisille, jotka haluavat elää hyvää elämää, menestyä ja olla tuotteliaita. Suurimmalla osalla meistä on hevosten lisäksi paljon muitakin osa-alueita elämässämme, kuten muu työ, perhe ja ystävät, joissa haluaisimme olla läsnä. Siksi olisi niin tärkeää, että meillä olisi toimivia keinoja pystyä päästämään ainakin osittain irti hevosiin liittyvästä turhasta, ratkaisuihin johtamattomasta murehtimisesta.



Tästä päästäänkin sujuvasti puhumaan elämän eri osa-alueiden tasapainosta. Kun on seurannut pitkään hevosalalla toimivia ihmisiä, niin harrastajia kuin ammattilaisiakin, voi todeta, että kestävintä ja tyytyväisintä hevoselämää tuntuvat elävän ne, jotka ovat pyrkineet luomaan tasapainoisen suhteen hevosten ja muun elämän kanssa. Heistä kaikista huokuu kiitollisuus perhettä, ystäviä ja muita läheisiä kohtaan, he pitävät hyvää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja heillä on muitakin tapoja toteuttaa itseään kuin ainoastaan hevosten kautta.



Ympärillämme olevien ihmisten apua ja tukea stressaavissa olosuhteissa ei voi koskaan väheksyä. He voivat toimia niin henkisenä keskustelija-apuna kuin ihan konkreettisenakin apuna hevosten kanssa. Silloin, kun haluat pohtia hevosesi hyvinvointiin liittyviä asioita, paras apu löytyy ihmisestä, joka kuuntelee, on ratkaisukeskeinen, eikä vähättele tai hysterisoi - eikä varsinkaan tuomitse.



Yksi ehkäpä parhaimmista tavoista lisätä joustavuutta hankalien elämäntilanteiden aikana on sitoutuminen hyviin, päivittäisiin elämäntapoihin. Liikkuminen, terveellinen ja säännöllinen ruokailu sekä hyvän unen vaaliminen pitävät sinut kiinni elämässä, jaksat paremmin haasteiden yli ja sinulla on myös paremmin voimavaroja pitää huolta hevosestasi. Tiedämme, että edellinen kuulostaa niin kliseeltä ja yksinkertaiselta, mutta silloin, kun uloste niin sanotusti lentää tuulilasiin, tarvitaan paljon päättäväisyyttä, jotta pysyy omissa hyvinvoinnin rutiineissaan. Saatat näissä tilanteissa ajatella, että minun on nyt vain huolehdittava hevosestani, eikä ole aikaa, eikä jaksamista huolehtia itsestään. Oman hyvinvoinnin laiminlyönti tulee kuitenkin vastaan ennemmin tai myöhemmin. On siis monta hyvää syytä lähteä lenkille, vaikka ei yhtään huvittaisi.



Kuva. Stressaavissa tilanteissa voi kokeilla korvata mutta -sanan ja -sanalla pysyäkseen hyvissä elämäntavoissa kiinni. Esimerkiksi: Lähtisin lenkille, MUTTA hevoseni on kipeä ja minua ahdistaa se. Lähden lenkille, JA hevoseni on kipeä ja minua ahdistaa se. Lähde: Dahl & Jundberg, Living beyond your pain.



121 views0 comments