Punaisista tammoista, epäonnistuneista ihmisistä
Kovapäinen, riidanhaluinen, asshole, vahvoilla mielipiteillä varustettu. Herkkä, tammamainen, säikky, kuuma tai laiska. Miten usein olemmekaan kuulleet sanottavan hevosista näin? Liian usein hevosen käyttäytyminen mielletään sen luonteenpiirteenä, ja näin vältytään miettimästä, mitä oikeasti on käyttäytymisen takana. On myös valitettavan yleistä, että analysoitaessa tilannetta syyttävä sormi kohdistuu ulkoisiin tekijöihin, kuten omistajaan tai toisaalta valmentajaan, ratsuttajaan tai muuhun kouluttajaan. Usein ajatellaan, että kouluttamisessa vain on yksinkertaisesti epäonnistuttu, mikäli hevonen ei etene toivotulla tavalla. Mitä jos käyttäytyminen kertookin enemmän hevosen todellisesta terveydentilasta eikä välttämättä sen luonteesta tai “omista mielipiteistä“ ja sen käyttäytyminen kumpuaakin epämiellyttävästä olosta, stressistä tai kivusta?
Vilpitön uskomme siihen, että hevonen on eläimenä lempeä ja yhteistyöhaluinen, on johdattanut meitä eteenpäin matkallamme hevosten kanssa. Kokemukseemme perustuen, ei ole olemassa ongelmahevosia vaan niiden ei-toivottu käyttäytyminen esimerkiksi ratsain, maastakäsittelyssä, kengityksessä ja lastauksessa on niiden tapa viestiä meille epämukavuudesta tai kivusta. Hevoset eivät vastustele turhaan. Meidän on opeteltava tulkitsemaan hevosta mahdollisimman objektiivisesti, eikä värittää kuvaa egomme tai pinttyneiden ajatusmallien kautta. Hevosten ympärillä olevien ihmisten tärkein tehtävä on ymmärtää hevosta, joka ei pysty puhumaan tai pitämään omia puoliaan muulla tavalla, kuin osoittamalla sitä käyttäytymisensä kautta.
Ensimmäinen askel on tarkastella hevosen historiaa ja sitä, onko kouluttaminen ollut hevosen oppimista tukevaa. Samaan aikaan on hyvä päästää irti vastustamisesta - meidän on laitettava sivuun selittelymme siitä, että “se nyt vaan on kovapäinen” tai “tämä on aina ollut tällainen”. Meidän on myös lakattava vyöryttämästä syytä toisten ihmisten harteille. Sen sijaan meidän tulee keskittää energiamme hevosen tulkitsemiseen niin, että mahdollista kipua sen käyttäytymisen takana ei vähätellä. On muistettava, että omistaja tarvitsee apua, eikä syytöksiä siitä, ettei ole osannut kouluttaa hevostaan tai että hänellä on inhottava hevonen. Yhtälailla, kouluttajat ja ratsuttajat tarvitsevat työlleen turvallisen luottamuksen ja keskustelun ilmapiirin, jossa heidän ei tarvitse kouluttaa kipeää hevosta siinä pelossa, että heitä pidetään epäonnistuneena, kun hevonen ei etene toivomusten mukaisesti. Meidän kaikkien on annettava mahdollisuus toisillemme kertoa huolemme hevosen puolesta ja yhdessä toimittava hevosen parhaaksi.
Valmentajilla, kouluttajilla ja muilla alan ammattilaisilla on suuri vastuu, kun kertoo hevosen luonteenpiirteistä omaa arviotaan. Sen sijaan, että leimataan hevonen esimerkiksi “punaiseksi tammaksi” tai todetaan, että se tarvitsee paljon aikaa, on pysähdyttävä miettimään, miksi hevonen ei etene koulutuksessa sujuvasti. Usein näissä tilanteissa taustalla on kipu, joka estää hevosta vastaamasta kouluttamiseen haluamallamme tavalla.
Myös hevosenomistajilla on suuri vastuu kertoa rehellisesti esimerkiksi ratsuttajalle hevosen käyttäytymisestä ja historiasta. Tämä on erittäin tärkeää niin hevosen hyvinvoinnin kuin ratsuttajan turvallisuuden kannalta. Hälytyskellojen on soitava, mikäli ratsuttaja kertoo, että hevonen ei etene koulutuksessa tai ilmenee muita vaikeuksia. Nämä eivät välttämättä aina ole rajuja reaktioita, esimerkiksi pystyynhyppimistä tai pukittelua vaan voivat olla muun muassa vastustelua varusteiden laitossa, haluttomuutta liikkua kehon läpi, poikittamista, levottomuutta tai sisänpäinkääntyneisyyttä.
On siis tärkeää muistaa ymmärtää hevosenomistajana, ettei ammattilainen ole välttämättä epäonnistunut työssään, mikäli on tullut mutkia matkaan. Onneksi olemme edenneet siitä ajasta eteenpäin, jossa hevosta vietiin aina vain rohkeammalle ja rohkeammalle ratsuttajalle. Varmasti on kuitenkin edelleen tilanteita, joissa kouluttaja voi kokea olevansa epäonnistunut, mikäli hän joutuu keskeyttämään kouluttamisen. Niin hevosen kuin ratsuttajan turvallisuuden kannalta, ratsuttaja ei saisi joutua yrittämään liikaa omistajan luoman paineen alla. Meidän kaikkien on yhdessä luotava ilmapiiri, jossa niin hevosenomistajien kuin ammattilaisten on turvallista seistä hevosen puolella.
Kun päästämme irti selittelystä ja opettelemme lukemaan hevosen pienimpiäkin oireita ja käytösmalleja, on hevosia loppujen lopuksi melko helppoakin “lukea”. Alkuun saattaa toki tuntua vaikealta lähteä arvioimaan suuresta eläimestä, mistä päin kehoa sen tuntema kipu on peräisin. Hyvän hevosenlukutaidon kehittämisessä avainasemassa onkin löytää ympärilleen arjen tukiverkko, jonka kanssa voi turvallisesti jakaa näkemäänsä ja yhdessä analysoida tilannetta. Tiimissä on myös tärkeää olla ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaisvaltaisesti, minkä kehon alueen kipua hevonen ilmentää milläkin tavalla. Mitä paremmin hevosenomistaja oppii tulkitsemaan hevosen käyttäytymistä, sitä paremmin hän osaa kohdentaa avunpyyntönsä alan ammattilaisille ja sitä paremmin he pystyvät hevosta auttamaan kattavien esitietojen avulla.
On meidän kaikkien etu, niin hevosten kuin ihmisten, että kipua käyttäytymisen takana ei vähäteltäisi. Tuskin kukaan hevosenomistaja nauttii turhautumisen tai epätietoisuuden tunteesta. On todella helpottavaa tietää oikea syy, miksi hevonen käyttäytyy ei-toivotusti tai kouluttaminen ei etene toivotulla tavalla. On myös todennäköisesti paljon taloudellisempi ja stressittömämpi vaihtoehto selvittää ensin eläinlääkäreiden avustuksella, mikä hevosta vaivaa, kuin vaihtaa moneen kertaan ratsuttajaa, valmentajaa, kengittäjää, hierojaa, varusteita ja tallinpitäjää.
Kipeä hevonen ymmärrettävästi voi vastustella traileriin menoa hyvästä kouluttamisesta huolimatta, sillä juurikin itse matkustaminen voi aiheuttaa hevoselle kipua. Omakohtaisen empiirisen tutkimuksemme pohjalta olemme tehneet huomioita siitä, että esimerkiksi vatsastaan kipeä hevonen voi joko vastustella lastaamista tai matkustaa levottomasti tai jännittyneesti.
Olemme koonneet tietopankkiimme kattavan listan hevosen ilmentämistä mahdollisista kipuoireista.
YKKÖSSIJALLA HEVONEN - KIVUN TUNNISTAMINEN
PS. Tästä voi lukea tutkimuksesta, jossa kumotaan väite siitä, että rautiaan väriset hevoset juuri poikkeaisivat käyttäytymiseltään muun värisistä hevosista.
Crazy chestnut horse myth debunked: Veterinary professor