Ykkössijalla hevonen -tietoisku: Suolistotulehdus, IBD. Asiantuntijana Jonna Jokisalo.
Julkaisemme blogissa tietoiskuja hevosen hyvinvointiin liittyen. Haluamme osaltamme auttaa tiedon välittämisessä näiden ytimekkäiden asiantuntijahaastatteluiden avulla. Toivomme, että tietoiskuistamme voisi olla apua niin hevosenomistajille kuin hevosille.
Jonna Jokisalo
ELL, Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, Amerikkalainen hevosten sisätauti- ja tehohoitospesialisti, dipl ACVIM, dipl ACVECC
Jonna Jokisalo on Hyvinkään Hevossairaalan osakas ja hänen erityisenä kiinnostuksen kohteenaan ovat muun muassa ruuansulatuskanavan sairaudet. Hän on hyvä ystävämme ja on hoitanut sydämellä hevosiamme jo useiden vuosien ajan. Ensimmäistä kertaa Jonna kohtasi suolistotulehduksen eli IBD:n opiskeluaikanaan ollessaan mukana Helsingin Yliopiston tutkimusprojektissa. Hän teki aiheesta omat syventävät opintonsa.
Olemme joutuneet kohtaamaan suolistotulehduksen niin omien hevosten kuin asiakashevostenkin kohdalla viime aikoina valitettavan usein. Olemme onnekkaita, että eläinlääkärimme tekee niin uraauurtavaa työtä suolistotulehduksen diagnosoinnin ja hoidon eteen. Jonnan avulla olemme saaneet selityksen hevostemme oireille ja epätoivotulle käyttäytymiselle IBD-diagnoosin avulla.
Jonna, mitkä ovat tyypillisimmät oireet joiden pohjalta lähdet epäilemään IBD:tä?
Tyypillisimmät vakavat IBD-oireet ovat toistuvat ähkyt tai laihtuminen hyvästä ruuasta ja ruokahalusta huolimatta. Parantumaton tai toistuva mahahaava voi myös olla merkki suolistotulehduksesta. Hevosella voi olla erilaisia käytöshäiriöitä levossa: Se voi muun muassa säikkyillä, ylireagoida tai olla vetäytyvä. Joskus hevosella voi myös ilmetä aggressiivista käyttäytymistä. Mikäli hevosella on eriasteisia ongelmia liikkumisessa, on hyvä selvittää, onko vaiva ortopedinen vai ruuansulatuskanavaperäinen. Usein IBD-hevosilla on ongelmia liikkumisen kanssa, mutta oireet voivat liittyä myös esimerkiksi mahahaavaan tai paksusuolen hiekkakertymiin.
Miten suolistotulehdusepäilyä lähdetään tutkimaan?
Minimissään teen hevoselle yleistutkimuksen ja vatsaontelon ultraäänitutkimuksen. IBD:n oireet voivat kuitenkin sopia moneen eri sairauteen, ja toisaalta hevosella voi olla useampi eri vaiva yhtäaikaa. Siksi useimmiten kannattaakin tehdä kaikki sisätautitutkimukset kerralla, jotta saadaan mahdollisimman hyvä kokonaiskuva hevosesta. IBD:tä epäiltäessä mahalaukun tähystys antaa meille yleensä paljon lisätietoa. Ensinnäkin, mahdollisen mahahaavan poissulkemisen lisäksi voidaan tähystyksessä tutkia mahanporttia ja ohutsuolen alkuosaa, josta voidaan päätellä suolen tulehdustilaa. Toiseksi, hevosella saattaa olla mahalaukun tyhjenemishäiriöitä. Mikäli tutkittavan hevosen mahalaukku ei tyhjenisi normaalisti, heinän määrää ruokavaliossa tulisi vähentää. Kolmanneksi, koska hevonen joudutaan paastottamaan tähystystä varten, sen suolistoa pystytään tutkimaan paremmin. Paksusuoli on tyhjempi paaston jälkeen ja se on siten vähemmän tutkimuksen esteenä.
IBD:tä epäiltäessä hevosesta katsotaan usein laajemmalti perusverinäytteitä, kuten elinarvot ja laaja verenkuva. Tämä lähinnä siksi, että voisimme poissulkea muita vaivoja. Omistajan niin halutessa, voidaan tarvittaessa ottaa koepaloja suolistosta joko mahantähystyksen yhteydessä tai peräsuolesta. Koepalan tarkoitus on määrittää, onko hevosella suolistossa tulehdusta ja jos on, minkä tyyppistä se on. On toki muistettava, että koepalan herkkyys parhaimmillaankin jää alle 100 prosenttiin. Tämä tulee ottaa huomioon kokonaistilannetta arvioitaessa: Vaikka koepalan tulos olisi negatiivinen, niin se ei välttämättä tarkoita, etteikö hevosella olisi suolistoon liittyvä autoimmuunisairaus.
Mistä tiedät suolistoa ultratessasi, että epäilet IBD:tä?
Ensin tarkastan, onko vatsaontelossa jotain muuta poikkeavaa. Suoliston osalta minua kiinnostaa eniten suolen seinämän paksuus. Kun suolisto tulehtuu, seinämä paksuuntuu ja tämä näkyy ultrassa. Selittäessäni tätä omistajalle, vertaan tilannetta usein imppariin, jonka jokainen hevosenomistaja on ehkä kohdannut. Kun jalka tulehtuu, se paksuuntuu. Samalla tavalla suoli paksuuntuu tulehtuessaan ja sinne kerääntyy nestettä. Ultraäänitutkimuksessa tarkastellaan myös vatsaontelonesteen määrää. Se lisääntyy vatsaontelossa etenkin vakavammissa tulehdusreaktioissa, esimerkiksi kasvainsairauksissa.
Ovatko mahahaava ja IBD usein kytköksissä toisiinsa?
Silloin, kun puhutaan rauhasosan mahahaavasta, ovat IBD ja mahahaava usein kytköksissä toisiinsa. Rauhasosan mahahaava on tulehdusreaktio joka tapauksessa. On selvitettävä, onko se suolistotulehduksen jatkumo vai onko se oma tulehduksensa, joka ei jatku muualle ruuansulatuskanavaan. Kuitenkin yleisempää on, että hevosella on IBD, mutta ei mahahaavaa. Mahalaukussa saattaa olla tulehdusmuutosta, kirjavuutta ja limakalvon ärtyneisyyttä, mutta ei varsinaisia haavaumia.
Millä tavoin IBD-epäilyn voi varmistaa? Onko siihen olemassa 100-prosenttista keinoa?
Valitettavasti hevosten osalta ei ole olemassa täysin 100-prosenttista keinoa. Pieneläimille voidaan tehdä tietokonetomografiatutkimus suoliston osalta, ja niistä voidaan ottaa koepaloja yleisanestesiassa ähkyleikkaustyyppisesti. Toki hevosellekin voisi tehdä näin, mutta se on melko iso leikkaus. Joskus koepaloja on otettu seisten tehtävässä tähystysleikkauksessa eri puolilta ohutsuolta. Sekin on hyvin invasiivinen ja riskialtis toimenpide. Koska nykyisillä metodeilla pääsee melko hyvin lopputulokseen, ne voidaan nähdä järkevämpinä niin hyöty-haittasuhteeltaan kuin hyöty-hintasuhteeltaan. Loppujen lopuksi, vain ruumiinavausta voidaan pitää 100-prosenttisena keinona varmistaa IBD-diagnoosi.
Miten sairautta tänä päivänä voidaan hoitaa?
Tyypillisesti suolistotulehdushevoset hyötyvät siitä, että ruokavaliota yksinkertaistetaan kunnolla. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että uusi ruokavalio koostuu pääosin heinästä ja hevoselle syötetään väkirehuja vain sen verran, mitä se todella tarvitsee. Usein viljojen välttely kannattaa. Annan usein ohjeeksi ajatuksen: “Syötä yhtä asiaa yhdestä purkista.” Valmiissa seoksissa voi olla todella montaa eri ainetta. Omistajalle on vaikeaa pysyä kärryillä, mihin hevonen reagoi, mikäli se saa yhdestä rehuseoksesta vaikkapa 30 eri ainetta. Hevoselle voidaan myös aloittaa eliminaatiodieetti. Sille annetaan ensin vain pelkkää heinää, ja mikäli oireet tämän myötä häviävät, voidaan kokeilla syöttää jotain tiettyä rehua. Mielellään sellaista, jossa ei olisi montaa eri ainetta. Mikäli hevonen ei saa oireita, kaikkien kyseisen rehun ainesosien pitäisi olla hevoselle sopivia.
Lääkkeellinen hoitomuoto tulehduksen alkuvaiheessa on kortisoni. Siitä on eri vahvuuksia riippuen hevosesta ja siitä, miltä kokonaistilanne näyttää. On olemassa myös muita lääkityksiä, mikäli kortisoni ei tehoa, se ei ole vaihtoehto tai jos hevonen vaatii pitkäaikaista lääkitystä. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt ihmisten reumalääkkeet.
Mitä toivoisit tulevaisuuteen, jotta sinun olisi lääkärinä helpompi tutkia ja hoitaa tätä sairautta?
Valitettavasti hevosten vatsaontelon tietokonetomografia ei ole realistinen toive. Sen sijaan haluan keskittyä koko ajan oppimaan lisää ja ymmärtämään sairautta yhä paremmin. Eläinlääkärinä haluan noudattaa johtolausetta: “First, do no harm”. On pohdittava jatkuvasti, miten hevosta voisi parhaiten auttaa tekemättä hallaa. Siihen ei ole varmastikaan yhtä vastausta, sillä jokainen hevonen on yksilö ja vastaa hoitoihin eri tavoin. Jokaisella hevosella on aina jotain uutta opetettavaa.
Haluaisitko vielä kertoa lukijoille jonkun ajankohtaisten ajatuksesi IBD:stä?
IBD:hän on autoimmuunisairaus, ja sen muotoja ovat eosinofiilinen ja lymfoplasmasytäärinen. Itse ajattelen, että läheskään kaikki ärtyneet suolet eivät ole IBD:tä. Ihmispuolella puhutaan ärtyneen suolen oireyhtymästä (IBS). Koen, että myös hevosilla on tällaista IBD:tä lievempää suolen ärsytystilaa, johon voivat vaikuttaa useat eri seikat. Esimerkkeinä todettakoon vääränlainen ruokavalio, nuoruusiän laajat loistartunnat tai hiekkakertymät.
Suurkiitokset haastattelusta, Jonna!
Kuvat. Laura Loiva
Ykkössijalla hevonen -sivuston artikkeli suolistotulehduksesta