34E50638-4273-4575-8698-E2039EFC2FC9.jpeg

Hevosen kouluttaminen on erittäin palkitsevaa työtä, jossa pääsemme päivittäin seuraamaan hevosen kehittymistä. Yritysten ja palkittujen onnistumisten kautta hevonen oppii, mitä ihminen siltä toivoo. Tulemme käymään blogissamme läpi erilaisia koulutusharjoituksia ja vinkkejä, miten työstämme varsoista ikäluokkien läpi mahdollisimman miellyttäviä ja hyvinvoivia ratsuja. Perehdymme kattavasti maastakäsittelyyn, joka on arkisen käsittelyn ja kouluttamisen pohja kaikenikäisille hevosille. Kouluttamisen tapoja on varmasti yhtä monta, kuin on kouluttajiakin, mutta esittelemme tässä blogissa menetelmiä, jotka olemme itse kokeneet toimiviksi.​ Olemme yhdistäneet sekä oman käytännön kokemuksemme että eri asiantuntijoilta saamamme tiedon koulutusmenetelmäksi, jossa pyrimme pitämään hevosen hyvinvoinnin etusijalla. 

VARSASTA RATSUKSI

1

JOHDONMUKAINEN KOULUTTAMINEN

2

LAJITYYPILLINEN ARKI

3

VARSAN ELÄMÄÄ

4

NUOREN HEVOSEN TERVEYSTARKASTUS

5

JALKOJEN HALLINTA MAASTA KÄSIN

Tulossa pian

6

PÄÄN LASKEMINEN

Tulossa pian

7

SIEDÄTTÄMINEN

Tulossa pian

8

YHTEYDEN LUOMINEN

Tulossa pian

9

SUITSET, VYÖ JA SATULA

Tulossa pian

10

SELKÄÄNNOUSU JA LIIKKEELLELÄHTÖ

Tulossa pian

11

OHJASAJO JA IRTOHYPYTYS

Tulossa pian
17888780933291372.jpg

Hevosen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää ymmärtää, millainen eläin hevonen on ja miten se oppii. Näin voimme välttää sen kanssa toimiessamme tilanteita, jotka aiheuttavat väärinymmärryksiä, ristiriitoja ja turhaa stressiä. Hevonen on lauma- ja pakoeläin, jonka käyttäytymisessä ja ajattelussa on eroavaisuuksia ihmiseen nähden. Se tarkkailee ympäristöään jatkuvasti ja huolestuu helposti asioista, jotka saattavat vaikuttaa meistä ihmisistä hyvinkin vaarattomilta. Hevosta ei siis pidä inhimillistää, vaan on ymmärrettävä, että se ei tahallaan pelkää tai vastustele. 

Saaliseläimenä hevosella on vahva taipumus pakenemiseen. Vaikka nykyisenä kesyeläimenä se ei joudukaan enää samanlaisiin henkeä uhkaaviin vaaratilanteisiin, hevosen anatomia ja vaistot ovat edelleen samantapaiset, kuin villihevosilla. Johdonmukaisella ja asteittaisella kouluttamisella voidaan kuitenkin opettaa hevosta rentoutumaan tilanteissa, joissa se luontaisesti voisi hätääntyä. 

 

On tärkeää muistaa, että hevoset oppivat varsinaisen harjoittelemisen lisäksi kaikissa käsittely- ja hoitotilanteissa, miten haluamme sen käyttäytyvän kanssamme. Siten hevosen näkökulmasta jokainen ihmisen kanssa vietetty hetki on koulutustilanne. Koska meillä ei ole hevosen kanssa yhteistä sanallista kieltä, opetamme sille johdonmukaisesti erilaisia apuja, joiden avulla luomme yhteisen kommunikointikielen. 

Kaikessa hevosen kouluttamisessa on aina tavoitteena keveys ja mahdollisimman pienet, lähes näkymättömiltä vaikuttavat avut. Jotta hevonen oppii vastaamaan kevyisiin apuihin, paineen käyttö aloitetaan aina kevyestä signaalista. Hevosen reagoidessa kouluttajan apuun toivotulla tavalla, paine myödätään välittömästi. On tärkeää, että kouluttaessa ei heti vaadita täydellistä vastausta, vaan hevonen palkitaan oikeanlaisesta yrityksestä ja kouluttamisessa edetään vaiheittain.

Kun hevonen vastaa apuun kevyesti, tätä käyttäytymistä voi vahvistaa palkitsemalla. Palkinto voi olla esimerkiksi ruoka, silitys tai rapsutus. Sään kohdalta silittäminen tai rapsuttaminen laskee hevosen sydämen sykettä, ja siten rentouttaa hevosta. Kokeilemisen kautta kouluttaja oppii, minkälainen palkkio motivoi kyseistä hevosta. 

Hevonen oppii toistojen ja totuttamisen kautta. Vaikka hevonen on  jo opetettu vastaamaan tiettyyn apuun halutulla tavalla yhdessä paikassa, se ei välttämättä vastaa samalla tavalla uudessa tilanteessa. Kun kouluttaja saa hevosen kanssa aikaan onnistuneita toistoja useassa eri tilanteessa ja paikassa, apuihin toivotulla tavalla vastaaminen alkaa yleistyä tavaksi. 

Keskittynyt kouluttaja tulkitsee jatkuvasti hevosta fyysisenä ja psyykkisenä yksilönä. Hän kysyy itseltään, mitä hevonen tarvitsee minulta juuri nyt. Tehtävässään läsnäolevalla kouluttajalla on hyvät mahdollisuudet oppia tuntemaan hevonen yksilöllisesti sekä valita viisaita, kullekin hevoselle sopivia harjoituksia. Hevosen psyykkistä ja fyysistä tilaa on huomioitava jokaisen harjoittelukerran aikana.

 

Mikäli jokin asia on hevoselle epätyypillisen vaikeaa, hevosen kouluttaminen ei etene toivotulla tavalla, hevosen käytös muuttuu tai se osoittaa lieviäkin epämukavuuden merkkejä, on syytä pysähtyä miettimään onko hevosella kaikki hyvin. On parempi puuttua askarruttaviin asioihin heti, kun jäädä odottamaan, että ongelmat muuttuvat suuremmiksi. Ihanteellinen turvaverkko eli tiimi auttaa meitä tekemään parhaamme hevosen puolesta. Se koostuu muun muassa valmentajasta, kengittäjästä, eläinlääkäreistä, lihashuoltajista, hevosenhoitajasta, tallinpitäjästä sekä ystävistä. Mitä pidemmältä ajalta tiimin jäsenet tuntevat kyseisen hevosen, sen paremmin hevosyksilöä voidaan ymmärtää ja hoitaa.

JOHDONMUKAINEN
KOULUTTAMINEN

 
 

LAJITYYPILLINEN ARKI

Hevoslajille tyypillinen, mahdollisimman luonnollinen elämä ennaltaehkäisee monia kesyhevosen terveysongelmia. Hevosen keho ja mieli on luotu elämään laumassa laiduntaen ja liikkuen. Viisas hevosenomistaja pyrkii mahdollisuuksien mukaan imitoimaan näitä hevosen synnynnäisiä tarpeita niissä puitteissa, mitä ihminen pystyy hevoselle tarjoamaan.

Lähtökohtana hevosen hyvinvointia tukevalle ravitsemukselle on hyvälaatuinen heinä.  Heinän ravinteikkuus on hyvä tarkistaa heinäanalyysin avulla. Hevoselle yksilöllisesti sopivaa heinää täydennetään kivennäisaineilla, vitamiineilla sekä tarvittaessa energia- ja valkuaisrehuilla. Mitä useammalle ruokintakerralle hevosen päivittäinen ravinto pystytään jakamaan, sitä paremmat edellytykset ruuansulatuskanavalla on toimia hyvin. Hevosella on aina oltava saatavilla puhdasta vettä sekä suolakivi.

Tarhausolosuhteet määrittävät paljolti sen, miten hevoset pääsevät toteuttamaan tarvettaan luonnolliseen liikkumiseen. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota tallia valitessa. Luonnonoloissa elävät hevoset ovat liikkeessä lähes koko ajan ja liikkuvat monia kymmeniä kilometrejä päivässä. Pienissä tarhoissa hevoset liikkuvat vähän ja voivat siksi myös tylsistyä. Jos hevosta ei ole mahdollista laittaa suurempaan tarhaan tai laitumeen, kannattaa hevosta taluttaa käynnissä mahdollisimman paljon päivittäin. Mikäli vauhdikasta luonnollista liikettä ei pystytä mahdollistamaan tarhassa tai laitumella, esimerkiksi jäisillä keleillä voidaan hyödyntää irtojuoksutusta hyvällä pohjalla maneesissa. 

Hevoset ovat laumaeläimiä, ja siksi on tärkeää, että ne saavat elää kontaktissa muihin hevosiin. Niillä pitäisi ainakin olla näköyhteys muihin hevosiin ja olisi hyvä, että ne pääsisivät haistelemaan muita. Ihannetilanteessa kaikki hevoset saisivat elää laumaelämää. Ihmisen luomat laumat ovat kuitenkin aina keinotekoisia, joten on meidän tehtävämme varmistaa, että hevoset tulevat toimeen keskenään ja kaikki yksilöt saavat rauhan syödä, rentoutua ja nukkua. Laumassa pidettävillä hevosilla on oltava tilaa väistää muita hevosia. Ihanteellinen aika yhdistää uusia hevosia laumaan on kesällä laidunaikana. Hevoset kannattaa totuttaa toisiinsa ensin vierekkäisissä lohkoissa. 
 

244686964_1299660280477424_7748651010980018688_n.jpg

V A R S A N  &  N U O R E N  H  E V O S E N   E N S I M M Ä I S E T   V U O D E T 

Työskentele varsan ja nuoren hevosen kanssa lyhyissä, onnistuneissa hetkissä. Nämä yhteiset hetket luovat pohjan ihmisen ja hevosen väliselle yhteydelle.

  • Varsan ja nuoren hevosen on hyvä viettää aikaa laumassa, sillä ihminen ei pysty korvaamaan toisten hevosten tarjoamaa seuraa, turvaa ja opetusta.

 

  • Varsalle opetetaan, että ihmisten kanssa toimiessa pätevät tietyt käytöstavat.

 

  • Ihminen hallitsee omaa tilaansa ja pystyy kontrolloimaan hevosen jalkoja.

 

  • Varsa koulutetaan nostamaan jalkoja ja seisomaan paikallaan vuolua sekä muita hoitotoimenpiteitä varten.

 

  • Nuori hevonen opetetaan laskemaan päänsä alas pyynnöstä.

 

  • Hevonen opetetaan irtojuoksutukseen ja juoksutukseen. 

 

  • Nuori hevonen voidaan opettaa myös irtohypytykseen.

 

  • Harjoitellaan lastausta ja trailerissa/hevosautossa matkustamista.

 

  • Hevosta voidaan siedättää systemaattisesti erilaisiin ärsykkeisiin.

 

VARSAN
ENSIMMÄISET VUODET

Kun varsa syntyy, kaikki on sille uutta ja ihmeellistä. Emä ja lauman muut hevoset tarjoavat sille seuraa, turvaa ja opetusta. Heti varsan ensimmäisistä elinpäivistä lähtien varsaa on kuitenkin hyvä alkaa totuttaa ihmisen läsnäoloon ja kosketukseen. Pikkuvarsan kanssa ei kannata vielä tehdä varsinaisia harjoituksia, sillä se ei jaksa keskittyä. Sekä emä että varsa voivat hätääntyä helposti, jos joutuvat vähänkin erilleen toisistaan. 

 

Varsa oppii emää seuratessaan, miten emä käyttäytyy ihmisen seurassa. Kun varsa on totutettu riimuun, sitä voi alkaa taluttaa liinassa samalla, kun se seuraa talutettavaa emää. Näin varsa oppii vähitellen, miten taluttaessa kävellään. Muista olla varsan kanssa huolellinen, sillä ne voivat olla nopeita ja arvaamattomiakin liikkeissään.

 

Varsan kavioita vuollaan syntymästä asti säännöllisesti. Ennen ensimmäistä vuolua varsa on hyvä totuttaa siihen, että jalkoihin kosketaan. Kun varsaa opetetaan nostamaan kavioita, on hyvin tärkeää toimia rauhallisesti ja päättäväisesti.  

 

Emää ja varsaa voi halutessaan irtojuoksuttaa yhdessä. Varsa saa kevyttä liikuntaa, sen tasapaino kehittyy ja se oppii liikkumaan molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Se oppii vähitellen, miten ihmisen kehonkieleen reagoidaan irtojuoksutustilanteessa. Varsalle päästään opettamaan ihmisen kehonpaineen merkitys eteenpäinpyytävänä, jarruttavana, neutraalina ja suuntaavaihtavana apuna. 

 

On hyvä miettiä ajoissa, miten vieroitus tullaan toteuttamaan, sillä se on varsan elämässä merkittävä muutos. Mitä stressittömämmin vieroitus tehdään, sitä vähemmän sillä tulee olemaan vaikutuksia varsan terveyteen ja käyttäytymiseen.  On myös tärkeää ottaa huomioon niin varsan, emätamman kuin ihmisten turvallisuus vieroitustilanteessa.

 

Talliolosuhteet vaikuttavat siihen, miten vieroittaminen voidaan toteuttaa. Emätamma ja varsa voidaan pitää esimerkiksi öisin viereisissä karsinoissa ja päivisin samassa tarhassa. Näin varsa tottuu olemaan vähitellen erossa emästään. Samalla emän maidontuotanto vähenee, ja näin voimme ennaltaehkäistä utaretulehdusta. Olisi hyvä, että varsa tutustuisi tulevaan kaveriinsa tai laumaansa hyvissä ajoin ennen vieroitusta. Varsan tulisi päästä heti vieroituksen yhteydessä muiden hevosten joukkoon, jotta sillä voisi olla mahdollisimman turvallinen olo uudessa tilanteessa. 

 

Vieroittamisesta alkaa varsan itsenäistymisen aika. Viimeistään tällöin on hyvä kouluttaa tarkemmin, miten haluamme sen käyttäytyvän seurassamme. Aluksi opetamme varsalle, että ihmisellä on oma tila.  Harjoittelemme liikuttamaan varsan jalkoja ihmisen haluamaan suuntaan. Opetamme sen seisomaan paikallaan rennosti ja laskemaan päätä ihmisen pyynnöstä. Pään laskemisella voidaan vaikuttaa hevoseen sen jännittyessä ja katkaista mahdollinen pakoreaktio ajoissa. Päätä laskemalla hevonen rentoutuu. 

 

Johdonmukaisen käsittelyn kautta voimme luoda varsaan yhteyden. Näin varsa oppii, että ihmisen seurassa on hyvä olla. On tärkeää muistaa, että kaikki, mitä varsan kanssa teemme, on kouluttamista. Siksi kaikkiin päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin, kuten ruuan antamiseen ja tarhaan taluttamiseen kannattaa suhtautua huolella. Luomme tällä toiminnallamme myös pohjan sen tulevalle ratsun uralle. Kun hevonen ymmärtää jo ensimmäisten elinvuosien aikana kaikessa toiminnassa käytettävät perusavut, on sen sisäänratsastaminen miellyttävämpää molemmille osapuolille.

 

Varsojen ja nuorten hevosten kanssa on hyvä työskennellä lyhyissä, onnistuneissa hetkissä. Niiden keskittymiskyky herpaantuu nopeasti eikä tylsistyneen eläimen kanssa työskentely tuota toivottua tulosta. Kaikkien nuorten hevosten ja varsojen kouluttaminen on suhteuttava aina niiden yksilölliseen henkiseen ja fyysiseen valmiuteen kussakin kasvun hetkessä.

 

KUVAT. SINA NUMMELA, IDA-LOTTE PELTONIEMI